• Kotonaan ei kotona
• Vieraissa ei kylässä

Meillä on usein tapana suurennella kulttuurieroja, vaikka itse asiassa emme ole niin erilaisia kuin helposti luulemme. Kaaosmaiseen elämään saadaan ilmeisesti järjestystä luokittelemalla sitä erilaisissa kategorioissa. Toisenlaisuus on oudompaa kuin samanlaisuus, totta kai. Tai sitten se kaikki on vain harhaa. Kun emme edes itseämme aina tunne, miten voisimme arvioida toista luotettavasti.

Bangkokissa kerrostalomme naiset ryhtyivät kapinaan. Vuokraisäntä oli päättänyt lähes tuplata kuukausivuokran. Oli vuokranantajan markkinat, paljon halukkaita asunnontarvitsijoita, vähemmän hyviä asuntoja. Sitä äänen ja kiukun määrää, kun japanilaiset rouvat asiasta asianhoitajan kanssa keskustelivat…

Kansainvälisten järjestöjen työtekijät ovat tottuneet toistensa erilaiseen ulkonäköön, pukeutumiseen, uskontoon ja tapoihin. Ne eivät ole rajoittavia tekijöitä. Niistä riippumatta ihmiset ovat iloisia, surullisia, vihaisia, katkeria, ärtyneitä, kiukkuisia, päteviä, epäpäteviä, johtajia, alaisia….

How to survive November 09. Hooverin kuvapohjan tullessa minun luokseni siihen oli tullut mukaan erilaista maisemaa. Sinne sopi myös pieni pala thaimaalaista marraskuuta, sanan viimeinen kirjain Noo. Nyt siellä lukee jo kuun nimi, Prysazikaajon.  Ison kuvan osani muistuttaa mielestäni japanilaista korttia.

Yhdessä valmistettu lopullinen taulu Lyhty: