Lähdön mielekkyys

Lasketaan

Paluun jälkeen

Kaikista lähdöistä ei ole paluuta. Kaikki eivät haluakaan palata. Joskus elämä menee sen etsimiseen, mistä lähtiessään haluaisi palata takaisin. Ja sitten lähtee. Ja palaa. Aikanaan. Ja se on hyvä.

Alitajunta työskentelee muistopäivien kanssa. Tämäkin päivä on niitä. Kolmekymmentä vuotta sitten teimme lähdön loppuvalmisteluja, irrotimme sydämiämme. Yksi aikakausi oli loppunut. Toinen ei ollut vielä alkanut.

Alitajuntani työskenteli varmaan siinäkin, että lainasin kirjastosta kirjan Sahara. Se on suomalaisen palkkasoturin tarina, lähteneen ihmisen tilitys omasta elämästään. Kirjassa vilahtelee tuttuja maita ja tuttuja tapahtumia. Historiaa voidaan katsoa monesta suunnasta. Aikansa katsottuaan on vaara tulla kyyniseksi.

”Minä ja kaltaiseni miehet olemme rikkoneet kaikkien uskontojen pyhiä arvoja, mutta kelvanneet silti tarvittaessa niiden puolustajaksi.

Minun työni on alkanut silloin kun puheet on pidetty. Se on alkanut silloin, kun oikeudesta ei ole kyetty tekemään voimakasta ja kun voimasta on tehty oikeus.”

Erkki Leminen on ollut monesti tuntojeni tulkki:

”On lähdettävä

kun on lähtemään pantu

ja minä menen.

Maisemat vaihtuvat.

Lauantaisaunojen savut

nousevat kaikkialla ilmaan.

 

Oi Herra,

minäkin olisin mennyt

poikieni kanssa saunaan.”

1979. Pori, elokuun tori ennen lähtöä.