Eilinen auringonlasku oli turhan kaunis ja kesti turhan pitkään. Taivas säilyi vaaleana puoleen yöhön asti. Elokuun kuu nousi samaan aikaan metsän puiden takaa myös valaisemaan kauniisti. Yleensä rakastan sekä auringonlaskuja että kuun nousua, mutta eilen en. Odotin tähdenlentoja, joiden esiintyminen oli eilen taas kerran maksimissaan. Perseidien meteoriparvi on parhaillaan iskeytymässä maan ilmakehään ja niiden tuotoksena on mahdollista nähdä taas kerran useita tähdenlentoja lyhyessä ajassa.

Kirjoitin jo kerran aikaisemmin tähtitaivaasta ja sen kokemisesta Thaimaassa kirjoituksessa +400 Tuiki tekotähtönen . Demetrius silloin kommentissaan opasti minua, että meteoriparvia voi Suomessakin nähdä useita vuosittain. Vanhat almanakatkin niistä kertovat, samoin Ursan sivut.

Ajelin siis illalla kesämökille. Metsäinen tontti ei antanut mahdollisuutta katsoa koko taivaankantta. En myöskään aikonut valvoa pitkään, vaikka yö olikin lämmin ja kaunis. Ja sitten se tuli. Pitkä leimahdus, jonka pituutta korosti se, että se näkyi pitkän kuusen vierestä. Valoilmiö, kuin salama, lähes puolet kuusen pituudesta. Ja pian perässä toinen, vasemmalta oikealla metsäaukion koko pituuden verran. Näitä olin tullut katsomaan.

Joskus on mentävä pimeään nähdäkseen valon.

Tähdenlennon paikka päiväsaikaan.