Yritän nykyisin tervehtiessäni vanhoja tuttuja ja puolituttuja muistaa sanoa nimeni. Joissain tilanteissa, jos muistan, yritän ujuttaa keskusteluun myös omat muistoni siitä, missä tapasimme viimeksi. Aina ei tärppää. Sellaista tärppilistaa ei olekaan, joka kertoisi kaikkien tapaamieni ihmisten nimet tai selittäisi heille, kuka minä olen. Toivon itse mahdollisimman vähän tapaavani Muistatko-minut-ihmisiä. Hekin ovat tietysti ihan mukavia ihmisiä, mutta toivon, että osaisin heille kohteliaasti hymyillen sanoa, että muistan kyllä muistavani jotain jostain ja tiedän kyllä muistavani vielä paljon enemmän, kunhan kerrot nimesi ja sen, missä tapasimme. Sen jälkeen näet tämä Kompuuttori alkaa kyllä toimia ja syöttää elämänkertaasi liuska liuskan jälkeen…

Heräsin taas miettimään näitä asioita aamukahvipöydässä, kun Keskimmäinen alkoi ihmetellä, miten saatan vaikkapa blogissani muistaa kaikenlaisia asioita, mutta en muista kirjojen tai elokuvien nimiä, henkilöitä enkä esiintyjiä. En edes muista, pidinkö niistä.  Hetken kuluttua taas Kuopus löysi ensimmäiseksi tavaroita, jotka olivat Siellä Jossain, perheemme vakiopaikassa. Kaiholla muistelin aikoja, jolloin Kuopus vielä kotona ollessaan toimi muistipankkinani ja aarteenlöytäjänä.

Kesäkuisen thaimaalaisen vieraamme kanssa juttelimme paljon entisistä ajoista. Muistin vieraamme työtehtäviä ja häneen liittyviä tapahtumia. Muistin hänen puheitaan ja sanontojaan. Muistin hänen opetuksiaan ja yhteisiä keskusteluja. Muistin hänen perheensä tapahtumia. Oli mukava muistaa ja kertoa muistavansa.

Jäin miettimään, miksi muistaminen on nykyään niin tärkeää. Onko muistaminen merkki ihmisyydestä? Ainakin sitä vaaditaan, jotta voi elää itsenäisesti. Itsenäisyyttähän me vaadimme itseltämme ja muilta ihmisiltä. Onko lupa olla vanha ja höppänä? Minua toisaalta houkuttelisi olla sellainen. Ikävä kyllä, muistojaan ei voi valita. Hyvään höppänyyteen kuuluu kaiketi myös hyvä ja kiltti luonne. Taitaa siis jäädä vain toiveeksi.

1988. Thaimaa. Vieraamme Banjob Kusawadeen vaimo Monrudee ja heidän poikansa tutustumassa Kilpiin ja Konnaan yhdessä Tarja Säynevirran kanssa.