Joku leipoo
Joku lukee
Joku virkkaa
Joku pukee

Stressiä voi poistaa monella tavalla.  Näistä tavoista on hyviä esimerkkejä täällä blogimaailmassakin. On ruokaohjeita ja kuvia kakuista. On lukuvihjeitä ja kirja-arvosteluja. On käsitöitä ja muita käden taitoja. On muotia ja pukeutumisvihjeitä.  On valokuvia kasveista ja eläimistä. On runoja ja mietelmiä.

Lähetyskurssin ajoilta muistan erään paneelikeskustelun, jossa eri työalueilla työskennelleet henkilöt kertoivat, mitä he olivat harrastaneet vapaa-aikanaan. Paneelissa korostettiin sitä, että vaikeissakin työolosuhteissa jokaisella täytyi olla lupa rentoutua juuri hänelle ominaisella tavalla. Jos itse ei harrastanut vaikkapa lukemista, täytyi silti ymmärtää, miksi toinen ei päässyt kirjakaupan ohi ostamatta mitään. Jos toinen taas tarvitsi rauhaa, hänelle oli sitä yritettävä järjestää.

Eräs kertomus jäi erityisesti mieleeni. Afrikan maaseudulla työskennellyt henkilö kertoi, miten hän nautti päästessään lomallaan Kapkaupunkiin. Siellä hän laittoi ylleen luisteluasun ja käsiinsä kangashansikkaat. Sitten hän meni tekojääradalle luistelemaan ja muistelemaan nuoruuttaan Suomessa.

Muistan, miten tuo luistelutarina hymyilytti minua. Kyseinen henkilö oli lähes kuusikymppinen leidi. Kuvittelin häntä liihottelemassa pitkin Kapkaupungin tekojäätä pitsihansikkaissaan ja luisteluhameessaan ja ajattelin, mitä muut ympärillä olleet olivat mahtaneet hänestä ajatella. Parasta oli, että siitä hän ei  välittänyt tippaakaan.

En ole tänään stressaantunut, vaikka kirjoitankin stressistä, pikemminkin päinvastoin. Stressijutut tulivat vain mieleeni jutellessani Esikoisen kanssa. Hän kertoi eräästä opettajastaan, joka oli toiminut ison koulun rehtorina ja vaihtanut sen työn lennonjohtajan työksi, koska se oli hänen mielestään paljon vähemmän stressaavaa kuin opettajan työ…

Puikot taisivat toimia äitinikin stressileluina. Tuskin se johtui siitä, että äitini oli opettaja...

Plus%20458%20Vanha%20mekko.jpg