Liput liehuvat

Suruliput

Muistoliput

Kiitosliput

Muistan, miten aikoinaan Kaatuneiden muistopäivänä liput olivat osan aikaa päivästä puolitangossa. Kerrostaloalueellamme ihmisten kuolema ja hautajaiset näkyvät edelleenkin heidän asuintalonsa lipputangossa puolitangossa olevana lippuna. Sen verran yhteisöllisyyttä on vielä jäljellä.

Porin (nykyisin Keski-Porin) kirkkopuistossa on vaikuttava Aimo Tukiaisen Kaatuneiden muistomerkki. Siinä isojen henkilöhahmojen avulla on kerrottuna sodan koko kuva: Isänmaa kutsuu. Etulinjoilla. Matkan pää. Risti kirkastuu. Elämä jatkuu. Tuo muistomerkki teki vaikutuksen minuun pienenä lapsena. Kuolevan sotilaan katse suuntautuu sankarihauta-alueen keskellä olevaan isoon ristiin.

Samassa puistossa on saman taiteilijan tekemä Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki, Kultakäkönen. Sinne veimme jouluisin hautakynttilän. Suvun haudat olivat siellä jossain. Tuon muistomerkin paljastusjuhlassa 28.8.1955 isoveljeni oli lippuvartiossa. Siitä on jäljellä valokuvia. Vanhan vieraskirjan välissä on lehtileike, jossa on Juho Kurjen kirjoittama ja tuossa muistomerkin paljastusjuhlassa esittämä runo. Näissä tunnoissa elin lapsuuteni. Runon kaksi viimeistä säkeistöä:

”Siellä mun heimoni Karjalan lehdoissa lepää.

Heillä on rauha ja pehmeät maaemon majat.

Meillä on edessä esteenä rautaiset rajat.

Emme voi rakkaitten kummuille kukkia panna.

- Taivainen Isä, kummulle kukkia anna.

Heiltä on henkemme perintö, minkä me saimme.

Kaihomme kaikki, mitä me elolta haimme.

 

Täällä me täytämme elomme kutsumustyötä.

Tänne on rakkaus laittanut muistoksi merkin;

siinä on mukana sisin ja sielumme herkin.

Tänne kun kummulle kaihomme kukkaset tuomme,

heille ne muistossa siunaten suomme.

Tästä nyt kulkevi Karjalan kummuille silta;

vieden ja tuoden viestejä rakkahimmilta.”

Näin Kaatuneiden muistopäivänä en voi olla muistamatta myös sitä, miten muutama vuosi sitten Pori Jazzien aikaan juhlanuoriso käyttäytyi melkoisen huonosti kuljeskellen ja kuseskellen juhla-alueen lähellä oleville sankarihaudoille yön tunteina. Siitä syntyi aikamoinen haloo. Oli syytäkin.

28.8.1955. Pori. Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin paljastusjuhla. Valjeni Eero Ikävalko lippuvartiossa.(Keskus Kuva)