Kuinka paljon ihminen jaksaakaan sairaana matkustella. Parina viime yönä olen käynyt vaikka missä. Kuumeen noustessa vauhti vain kiihtyy.

Säilyimme loppujen lopuksi pahoilta trooppisilta sairauksilta Thaimaassa. Yksi hepatitis sieltä löytyi. Ei tullut malariaa eikä dengue feveriä. Malarian estolääkityksessä ehdimme käydä vuosien varrella monenlaiset vaiheet. Viimeisinä vuosina emme syöneet mitään estolääkettä. Välillä olimme syöneet aika voimakkaitakin sellaisia. Vatsamme kyllä käveli usein. Näin thaimaalaiset ilmaisivat erilaiset ripulit. Niistä myös puhuttiin jatkuvasti. Häveliäisyys ei riittänyt tuolle alueelle. Tulotarkastuksissa lasten kanssa hihittelimme ripulikyselyille. Meiltä riitti niitä jokaiseen sarakkeeseen. En ainakaan kuullut, että meidän näytteitämme olisi viljelty laboratorioissa erikoissaaliina. Jonkun toisen näytteet olivat kyllä tuottaneet löytämisen riemun tutkijoille.

Olen lueskellut viime päivien kommenttejani. Jos en muuten tietäisi olevani töks töks, niin kommenttien kirotusvireet sen kyllä paljastaisivat. Mutta olkoon. Se on hetken häpeä. Painun taas pehkuihin. Jos saan unta, pääsen taas matkustelemaan. Kiva.

Pori. Missähän kaukana nukkuja taas seikkailee.