Olemme kaikki sukua Nyyti Nyytiäiselle. Nyytistä kerroin jo heti blogini alkuvaiheissa miettiessäni miten ja mistä kirjoittaa. Nyytiä voidaan hyvällä syyllä pitää yhtenä maailmankirjallisuuden suurista yksinäisistä hahmoista, ja vaikka piirrosten ja runomitan avulla Nyytiä ymmärtävät myös lapset, Nyytillä on asiaa jokaiselle ikäpolvelle. Olen lukenut Nyytistä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Japaninkielisenkin Nyyti- kirjan ostimme kerran lähetettäväksi japanilaiselle ystäväperheelle. Kirja on edelleen lähettämättä. Luulen, että jossakin näistä kodin kirjakasoista varmaan vielä kohtaan tuon japania puhuvan Nyytinkin.
”Vaan kuka lohduttaisi Nyytiä, vaikka tällä näin: on yöllä kamalakin kamalampi, päivällä toisin päin.”Uskon, että jokainen tarvitsee joskus lohdutusta. Elämä ei aina kohtele meitä hyvin. Kärsimyksen ongelmaa tuskin kenenkään tarvitsee käsitellä vain teoreettisesti. Kipua, sairautta ja kuolemaa emme pääse pakoon. Yksinäisyyden tunnettakaan tuskin pystymme koko ikämme väistämään.
"...niin kauheasti pelkään mörön mörinääkun hämärässä olen ihan ilman ystävää..."
Nyyti Nyytiäisellä oli oma merkityksensä perheemme muuttovaiheissa.
1979. Pakkasimme tavaroita Thaimaahan lähetettäväksi. Ostimme mukaan paljon lasten kirjoja, myös Tove Janssonin kirjat Kuka lohduttaisi Nyytiä ja Kuinkas sitten kävikään. Ostimme samalla myös kasettinauhurin ja joitain lasten kasetteja, myös juuri ilmestyneen kuunnelman noista kahdesta kirjasta. Mainio kasetti, hyvä musiikki ja rytmin poljento. Keskimmäinen oli juuri siinä iässä, että hän osasi itse käyttää kasettinauhuria. Kuuntelimme siis kasettia uudestaan ja uudestaan pakatessamme tavaroita Suomessa ja purkaessamme tavaroita Thaimaassa. Osaamme kaikki sen vieläkin lähes ulkoa..
Ei siis taida olla ihme, että Keskimmäisen kissan nimi on Rontti. Rontti on Nyyti-kirjan kalastaja, joka ei tiedä mistään mitään, kun on lomalla ja kalastelee vaan… Keskimmäisen Rontin kunniaksi voi sanoa, että se on myös hyvä lohduttaja vaikeina päivinä.
Rontti lohduttajana.
Kommentit