Opin tänään käsitteen koodinvaihto. Käytännössä olen tehnyt itsekin välillä koodinvaihtoa jo vuosia, vaikka en olekaan varsinainen koodinvaihtaja. Useimmiten koodinvaihto tapahtuu kaksikielisten ihmisten välisessä keskustelussa, jossa molemmat kielet ovat enemmän tai vähemmän käytössä. Koodinvaihdossa on kyse enemmän kun vain lainasanojen käytöstä. Voitaisiin melkein puhua uudesta keskustelukielestä, jossa puhe vaihtuu kielestä toiseen erilaisten (piilo)vaikutteiden takia.
Perheessämme ”sekakielen” käyttöä ei tuettu. Suomi oli suomea, englanti milloin minkäkintasoista englantia ja thai tasoltaan ”käyttökelpoista” thaita. Vanhemmat käyttivät keskenään salakielenä milloin mitäkin osaamaansa kieltä, kunnes joku lapsista taas senkin kielen oppi ja pian taidoissaan ohitti vanhempansa.
Tietyt thaikielen sanat jäivät perheemme sisäiseen sanastoon. Ne ovat muuttuneet meillä lähes suomalaisiksi sanoiksi. Meidän perheessämme ollaan usein ”kamlang dza” lähdössä. ”Kamlang” tarkoittaa parhaillaan tapahtuvaa ja ”dza” futuuria, jolloin ”kamlang dza” on tulevaisuudessa tai pikemminkin pian tapahtuvaa toimintaa, johon liittyvä käytännöllinen puoli on jo (ainakin mielessä) alkanut. Toista hoputettaessa hän sanoo kamlang tekevänsä asian, siis jo parhaillaan mielessään miettivänsä tekemistään, vaikka se ei toisen silmissä siltä ollenkaan näytä. Kamlang sanotaan silloin, kun yleensä sanottaisiin, että ”ihan kohta”. Kamlang tarkoittaa siis meillä käytännössä samaa kuin ”älä siinä hoputa”. Tässä asiassa kannattaa harrastaa koodinvaihtoa.
Näitä tänään mietin, kun lueskelin Kuopuksen esseetä aiheesta:
”Se jutteli ihan utter nonsense” Havaintoja koodinvaihdosta erään kaksikielisen siskosparin välisessä kahvipöytäkeskustelussa Bangkok. Koodinvaihtajat.
Kommentit