Olen viime aikoina yrittänyt etsiä käsiini erään vanhan kuorolaulun sanoja. Sitä laulatti meille koulussa rakastamamme musiikinopettaja. Emme silloin vielä ymmärtäneet, miksi joku saattoi varoittaa sinisistä silmistä. ”Saartaa usva sininen...kasteraikkaan metsän maan…sinilatvat lemmikit niityn peittää kaunihit…siniseksi kaikki käy, mitään muut’ ei enää näy…hullu syvälle ken niin katsoi silmiin sinisiin…”
Isoveljeni nuotistosta löysin aikoinaan sinisen taivaan, Blue skies ja Frank Sinatra.
L´amour est bleu ja Vicky Leandros. Rakkaus oli sininen Suomessakin.
Sininen ja valkoinen olivat tärkeitä värejä, kun asuttiin ulkomailla. Muistotkin heijastivat sinisyyttä. Miten olisi karakeversio?
Kaikkien sinisten laulujen kestosuosikki on tietysti Sininen uni. Sitä supatteli äitini korviini nukuttaessaan minua. Sen voikin jokainen laulaa itselleen. Hyvää yötä.
"Ja siellä on kultainen metsä ja metsässä kultainen puu
ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu.
Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa,
se laulaa unisen laulun: la la lal lala lallal laa" (P Mustapää)
2012. Siniseksi kaikki käy. Kuva Simo Nieminen.
Kommentit