Itse kullekin

Säälle ja säädylle

Oikea suomalainen joulu. Mitä se on?

Joulukirjeemme 1999. Suomeen tultua.

”Pyryttää. Tuulee. Mukavampaa katsoa sisältä käsin kuin uskaltaa tuonne ulos sekaan. Kaunista on kuitenkin. Oikeaa suomalaista. Sellaista kuin itsenäisyyspäivän kynttilät ikkunalla. Tai kuin kutunjuusto, karjalanpiirakka ja savusilakka.

Tänä vuonna Suomen Lähetysseuran joulukeräyksen tuotto kohdistuu Thaimaan kirkolle seurakuntatyöhön ja teologiseen koulutukseen. Sitä työtä olemme viimeiset kaksikymmentä vuotta tehneet. Siellä on osa sydäntä, niissä rohkeissa rakkaissa ihmisissä, joita siellä olemme tavanneet. Heidän kanssaan olemme oppineet uutta rakastavasta Jumalasta, jolle jokainen ihminen kelpaa, minä ja sinäkin.”

Tänä vuonna ei pyrytä eikä tuule. Kauneuden on nyt kyllä oltava katsojan silmissä. Jokin aika sitten  Kirsin blogissa ja  kommenteissa  kehiteltiin suomalaista kaamosta sopivaksi turistikohteeksi.  Minäkin sinne kommentoin:

”Kaamoskauneutta. Mikä ettei? Kynttilän valossa kaikki näyttävät kauniilta. Entä takan loimussa? Ei enää puutu kuin rahoittaja!”

 

Lähetysseuran joulukeräyksen tuotto ei tänä vuonna kohdistu seurakuntatyöhön eikä teologiseen koulutukseen vaan AIDS- työhön Afrikassa ja Aasiassa sekä terveydenhuoltotyöhön Tansaniassa ja Vietnamissa. Vanhan joulukirjeemme loppu sopii kyllä hyviin siihenkin asiaan. Joulun Herra on rakastava Jumala, jolle jokainen ihminen kelpaa. Nekin. jotka kantavat seitsemää vaarallista kirjainta, HIV ja AIDS:

Kaamoskauneutta. Kuva Simo Nieminen.

Plus%20295%20Kaamoskauneutta%20pieni.jpg