Kulkunsa kulkenut
Reissussa rähjääntynyt
Kuormansa kantanut
Läksynsä oppinut?

Lähes vuosi on kulunut lähtölaskennan loppumisesta. Syksyn pimeät aamut ja illat tuntuvat mukavilta, kun niitä saa katsoa sisältä päin.  Harvoin enää on pakko lähteä liikenteeseen aamuvarhaisella tai yömyöhällä. Ei ole aina kiire seuraavaan paikkaan.

"Ei ole kahta samanlaista päivää. Aina on uusi tilanne, usein uusia ihmisiä. On kipu siitä, osaako asian sanoa oikein. Kohtaako ihmisen? On hyvä tajuta olevansa lenkki ketjussa. Jos minä en löydä tietä toisen luo, kenties seuraava jo hänet tavoittaa. Teorian mukaan kolmekymmentä ensimmäistä sekuntia vaikuttaa koko tunnelmaan. Entä silloin, jos ne menevätkin pieleen? Aina ei opettajan kokemuskaan auta. Millä nuoren saa kuuntelemaan, kun hän on arvioinut vierailijan kielteisesti? Miten olisi kuva Bangkokin ruuhkasta tai AIDS- lapsesta? Entä millainen olisi kovan kookospähkinän tarina?" 

Kiertäjän tuntoja kirjoittelin silloin tällöin kiertämisen keskellä. Olen niitä täällä blogissakin aina välillä kertaillut. Kovan kookospähkinänkin tarina täältä löytyy. Ihmisiä toki saan kohdata edelleenkin. Olenko mitään oppinut?   

Merikarvia. Tuorilan koulu. Opettaja ja kolpörtööri vauhdissa.

Plus%20261%20turbaani%20pieni.jpg