Yhteistä Kumppanuutta
Yhteistä Kipua

Kun aikoinani irkkailin maailmalla, en ollut valmistautunut siihen, kuinka vähän monet amerikkalaiset nuoret antoivat arvoa Yhdistyneille Kansakunnille. He sanoivat suoraan, että Yhdysvallat oli ainoa varteenotettava nykyajan imperiumi, todellinen maailmanvaltias, ainoa oikeassa oleva yhteiskunta. Jo aikaisemmin, ollessani Thaimaassa kielikoulussa Yhdysvaltain presidentinvaalien aikaan olin oppinut amerikkalaisilta luokkatovereiltani, miten tärkeänä he pitivät maansa presidentinvaaleja. He eivät voineet uskoa, että me suomalaiset emme valvoneet vaaliyönä vaalitulosta odottaessamme.

Tänään, lippujen liehuessa YK:n päivän kunniaksi olen ajatellut maailmalla tälläkin hetkellä olevia YK:n ja sen järjestöjen palveluksessa olevia ystäviäni. Monen maan tilanne on meillekin avautunut uudella tavalla näiden ystävien kautta. Ihmisellä on vain yksi elämä käytettävissä. Kukin meistä haluaa käyttää sen parhaalla mahdollisella tavalla. Iloitsen heidän puolestaan, jotka ovat valmiita käyttämään asiantuntemuksensa yhteiseksi hyväksi.

Omaan menneisyyteeni kuuluu puolivuotiskausi YK:n rauhanturvaajan vaimona. Talomme lähellä oli silloin joukko rauniotaloja. Se kertoi siitä, että kiistan osapuolet olivat joskus pystyneet elämään rauhassa naapureina, mutta tilanteen muuttuessa toinen osapuoli oli joutunut jättämään kotinsa.  Kun kävimme samalla asuinalueella pari vuotta sitten 36 vuoden jälkeen, tilanne oli vaihtunut. Nyt olivat eri talot asuttuja.  Kylässä oli eri vallanpitäjät.

Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan…

1980. Nepal Katmandu. Tämäkin lähetyskurssiystävämme Marjatta Tolvanen-Ojutkangas työskenteli myöhemmin vuosia UNICEFin palveluksessa Vietnamissa, USAssa, Somaliassa, Keniassa.

Plus%20241%201980%20Katmandu%20Marjatta%