En ole nähnyt enää vuosiin unta Thaimaasta. En ainakaan muista nähneeni. Voi olla, että jossain unen vaiheessa sielläkin vierailen, mutta ylitajuntani on vain päättänyt voittaa alitajunnan eikä siis päästä matkamuistoja pinnalle. Harmi, tai sitten ei.

Muistot kyllä ovat edelleen vaikuttamassa arjessa. Teen vielä valintoja entisiin syihin nojaten. Näen vielä entisiä näkymiä. Kuinkahan paljon sitä päivittäin oikein tapahtuu?

Eilen ajoin Helsingistä Poriin. En heti ymmärtänyt, miksi aamulähtöä suunnitellessani mietin rekkaliikennettä. Sitten se löytyi. Olin taas kerran mielessäni väärässä maassa.

Bangkokin esikaupungista keskustaan ajaessaan piti yrittää olla pois sisäänmenoteiltä aamukymmeneen mennessä, sillä silloin kuorma-autot saivat tulla keskikaupungille. Aamulla poliisit olivat ohjaamassa liikennettä ja huitoivat liikkeessä olevaa jonoa yhä kovempaan vauhtiin. Poliiseilla oli kädessään joskus laput, joissa luki NOPEAMMIN NOPEAMMIN. Niitä lappuja he välillä nostelivat näkyville rytmikkäästi. Uuden moottoritien sillan juuressa ollut poliisi oli kuuluisa. Harmi, että hänestä emme saaneet kuvaa. Hän nimittäin tanssi ja pyörähteli hymyillen ohjatessaan liikennettä sulavasti käsiään heilutellen.

Ei tullut ruuhkaa eikä rekkajonoa vastaan Porin tiellä. Poliisitkin pysyivät piilossa puskissa. Humppilassa lasitehtaalla poiketessani näin Miina Äkkijyrkän taidetta tien varressa. Komeat isot peltilehmät söivät humppilalaista ruohoa tyylikkäästi. Ja taas, minähän vallan ihastuin. Huomasin, että peltilehmien joukossa olikin iso peltielefantti. Lähempää katsottuna norsu muuttui kyllä tavalliseksi  peltilehmäkantturaksi. Mistä niitä norsuja nyt Humppilaan olisi saatukaan…

2008. Pori. Satakunnan Kansa 29.11.2008. Norsuista ei ole päästy eroon kotonakaan.