Finnkampen 2008. Yksi kamppailu on syytä elämässään kokea. Eilen se tapahtui. Kökötimme Miehen kanssa Olympiastadionin katsomossa katsomassa yleisurheilua. Yllätyin yleisön käyttäytymisestä. Se oli järjestään positiivista ja kannustavaa. Pekingissä urheilleet saivat suuret suosionosoitukset riippumatta menestyksestään siellä. Naisten pituushyppyyn osallistuneen Carolina Klüftinkin jokaista hyppyä tuettiin suurin suosionosoituksin. Rehdille urheilijoille rehti tunnustus.

Olympiastadionilta lähti taas kerran tekstiviestejä lapsille. Kun hiiret ovat jo maailmalla, kissat voivat rauhassa hyppiä missä haluavat. Bengtskäristä lähti vastaavia kortteja pari viikkoa sitten.

Lasten koulutoverien kanssa huomasimme, että samat tarinat keskinäisistä kahinoista kulkivat pitkin pohjoismaita. Norja ja Ruotsi, Tanska ja Ruotsi sekä Suomi ja Ruotsi olivat yleensä ne varsinaiset vastakohtaparit. Yksi tarina oli erilainen. Sen tunsivat nuo kaikki erimaalaiset nuoret:  Lentokoneessa oli suomalaisen, ruotsalaisen, tanskalaisen ja norjalaisen lisäksi henkilö eräästä naapurimaastamme. Lentokoneesta piti ylipainon takia saada yksi henkilö pois. Silloin suomalainen, ruotsalainen, norjalainen ja tanskalainen tarttuivat yhdessä tuohon ulkopuoliseen, heittivät hänet ulos ja huusivat: "Eläköön pohjoismainen yhteistyö."

Myöhempi lisäys: Yritin olla diplomaattisen kohtelias tuossa lentokonejutussa. Tarkkaavainen lukija kyllä muisti jutun niin, että lentokoneesta lensi ulos ruotsalainen suomalaisen ja norjalaisen pohjoismaisen yhteistyön tuloksena...

International School of Bangkok. Tällaisiakin puolia arvosteltiin ja - arvostettiin.