Opin elääkseni
Kirjoitan oppiakseni


Tutkin parhaillaan oppimiseen liittyvää sanastoa huomista tulkkaamista varten. En ole itse koskaan pitänyt oppimispäiväkirjaa enkä koonnut missään vaiheessa portfoliota. Aikoinaan opetusharjoittelun aikana sain ohjausta "viran ja toimen hakemiseen oppikouluissa ja sitä vastaavissa". Siihen aikaan hakemukseen tarvittiin joko nimikirjaote tai ansioluettelo, virkatodistus ja tuberkuloositodistus. Muistan, miten ansioluettelon kohtaan Kurinpitosyyttet piti kirjoittaa "ei rangaistu eikä syytettä".  Sanan Curriculum Vitae opin vasta paljon myöhemmin Suomessa ollessani työnohjaajaltani. Thaimaahan palattuani kerroin siitä muille työtovereille. Häkellyttävältä tuntui, kuinka CV:ssä sai (piti) kehua itseään siekailematta. Harrastukset olivat myös tulleet merkittävällä tavalla mukaan työnhakuprosesseihin.

Minusta on alkanut tuntua, että blogissani kirjoitankin oppimispäiväkirjaa. Vaikka muistelen usein aikaisempia asioita, voin niistä nyt jälkeen päin ottaa myös oppia. "Villen blogin" konfirmaatiosaarnassa sanottiin, että rippikoulu ei ollut nuorten elämässä piste vaan kaksoispiste. Sijoitin sen heti omaan elämääni. Vanhemmankin on hyvä laittaa elämänsä pisteiden kohdalle kaksoispisteitä. Elämä ei ole vain erilaisten asioiden loppumista vaan aina myös uuden aloittamista.

Blogini taitaa olla osaltaan myös portfoliotyöskentelyä. Portfolion perusohjeissa suositellaan, että sitä varten on hyvä kerätä mahdollisimman paljon materiaalia. Lopuksi voi sitten karsia ylimääräiset pois. Meillä kaikki hyllyt ja kaapit ovat vieläkin täynnä Thaimaan aikaamme liittyvää materiaalia.  Aivotkin ovat vielä sitä täynnä. Portfolioni on siis pullollaan ja pursuu yli.


Taitaa olla syytä oppia portfolio-ohjeiden mukaisesti karsimaan ylimääräistä materiaalia meiltäkin pois. Kunhan vain malttaisi!

1979. Bangkok. Portfoliotyöskentelyä parvekkeella.

Plus%20173%20ja%20M%20parvekkeella%20pie