Kevään kohinaa
Soittoa
Laulua
Kuck mal

Blogini teemana voisi olla: Kirjoitan sen, minkä muistan, niin kauan kuin vielä muistan. Tänä aamuna televisio toi mieleen monta asiaa. Vanhat päiväkirjat varmistivat, että jotain ainakin muistin oikein.

Kuuntelen taustalla nuoren malesialaisen nuoren tytön soittamaa Sindingin Kevään kohinaa,  Rustle of Spring.  Sitä soittelin itsekin nuorena. Aamun Sydän paikallaan – sarjassa  sitä kappaletta soitteli vanha opettaja, joka oli menettämässä muistiaan. Niinpä. Päiväkirjasta löysin vanhojen konservatorion ja musiikkiopiston kevätnäytteiden arvosteluja ja kulttuurikilpailujen tuloksia. Mennyttä aikaa muistelen välillä mielellänikin.

Viihdekonkareissa haastateltiin Antti Hyväristä. Hänet muistan SONRin kesäkilpailuista Porissa, päiväkirjasta löysin vuodenkin, 1961. Juttelin silloin hänen kanssaan kilpailukansliassa. Hänen on täytynyt jo silloin tehdä minuun vaikutus, koska päiväkirja hänestä kertoo. Mukavan Kuopion murteen ja hyväntuulisen tyypin vielä muistan. Antti vei pianokilpailussa voiton (päiväkirja varmisti hänen kappaleekseen Chopinin E-molli- valssin), itse olin seitsemäs. Kilpailuissa oli sentään enemmän kilpailijoita kuin nuo seitsemän. Antti lauloi myös laulukilpailuissa. Muistan, miten ystävien kanssa juoksimme toiseen kouluun välillä kuuntelemaan hänen Sorrentoaan. Siinä kilpailussa hän ei pärjännyt. Oli ihanaa, kun aurinkoinen paistoi.

Televisiosta tuli aamulla myös saksankielinen Lemmen viemää- sarja. Sieltä lausahdus Kuck mal vei kesätyöaikaan Hannoveriin. Sielläkin oli flyygeli ja mukava kohtelias hoitaja, jolla oli pianonuotteja. Soittelin Bachia ja säestelin joskus saksalaista tuttavaani hänen soitellessaan nokkahuilua. Kuck mal.

Muistan sen minkän muistan.

Oletko ennen nähnyt pianoa? Ai et? Avataan tuo kansi. Huomaatko, että siellä on nappuloita? Minkä värisiä näet? Kyllä, mustia ja valkoisia. Paina jotain. Eikös ollutkin mukavaa saada ääni aikaan? Avataan tuo toinenkin kansi, niin nähdään, miten ääni muodostuu. Siellä on metallia ja pehmeitä vasaroita, jotka iskevät metallilankoihin, kun painamme nappuloita. Kokeile, niin nähdään.

Näin alkoi soitonopetus joillekin koulutuskeskuksen oppilaille Thaimaan vuosina. Sielläkin kevät kohisi ja aurinko paistoi. Kuck mal.

2014. Päiväkumpu. Soi se vieläkin joskus. Kuva Reijo Kaarto