Näe ja koe
Ei tarvitse ymmärtää
Elää vain

Välillä täytyy siirtyä järjestä tunteeseen. Antaa tunteiden tulla ja mennä. Ehtii sitä vielä järkeilläkin ihan tarpeeksi.

Omalla lomalla matkustimme Suomeen. Halvin vaihtoehto ensimmäisellä kerralla oli Aeroflot. Siihen saatiin sopivasti paluumatkalla vuorokausi Moskovaa. Menomatkalla matkaan oli saatu vähemmän sopivasti epäsuotuisen sään takia kolme tuntia Kalkutan lentokentän lattiaa keskellä yötä. Onneksi Kuopus oli silloin vielä myös äidin ruuissa. Vieläkin muistan sen syötön ja ne isot torakat syöttöpaikan ohikulkumatkalla.

Perhe lähti Moskovan lentokenttähotellista seikkailulle keskustaan bussilla ja metrolla. Matkalla ostimme pieniä maukkaita päärynöitä maalaismummolta. Pusseja ei ollut, mutta olipa sentään sateenvarjo, jonka sisällä päärynät oli helppo kuljettaa. Yllättävä kyllä osuimme sinne minne halusimmekin, ihmettelemään Punaista toria ja Leninin mausoleumia sekä Kremliä ja kaunista kupolikirkkoa torin laidalla. Veljen vaimo, kokenut matkailija, oli neuvonut tien Tretjakovin galleriaan. Sinne siis kävelimme, kauniissa säässä yli joen.

Tretjakovin gallerian edessä oli pitkä jono ja odottelimme jonkin aikaa. Sitten meidät päästettiin ohi jonon. En tiedä, auttoiko Suomen passi vai pieni tyttö rattaissaan. Galleriassa oli kauniita isoja tauluja, osaksi sen ajan neuvostoideologian mukaisia komeita työnkuvia, osaksi vanhoja mestariteoksia. Taas tuli yksi museo bongatuksi perheelle. Upeat muistot jäivät.

Moskovan ongelmaksi muodostui pikkupurtavan ja juomisen löytäminen. Thaimaassa oli ollut yötä päivää ruokaa ja juomaa saatavilla lähes koko kaupungin alueella. Moskovassa ei ollut. Simaa emme uskaltaneet antaa lapsille yleisistä simapaikoista. Onneksi paluumatkalla löytyi Gumista pieni kahvila. Sielläkään ei ollut muuta juomaa kuin makeaa maitokahvia. Ruuaksi oli riisiä ja nakkeja.

Kuopus kyseli useita vuosia sen jälkeen, missä hänelle oli tarjottu omituisen makuista maitoa ja sanottu, että ”juo juo vain, hyvää se on”.  Salapoliisityön tuloksena sen maidon jäljet johtivat Gumin kuppilan maitokahvin luo.

Helsingin taidemuseossa on parhaillaan näyttely Tretjakovin gallerian taideteoksista. Kävimme siellä Kuusirannan emännän vihjauksesta   Miehen kanssa. Upeaa. Mahtavaa. Suosittelen. Löysin uuden suosikin, valon mestarin Arhip Kuindžin ja hänen ” juuri sen oikean yönsinisen” taivaansa Ukrainan yössä.

Näyttelykierroksen jälkeen istuimme taidemuseon käytävässä ja katsoimme vielä läpi koko näyttelyn videolta. Kotona selailin näyttelystä ostamastamme kirjasta vielä kerran kaikki teokset läpi. Samana iltana myös Yle Teema näytti useita näyttelyn maalauksia ohjelmassaan. Taidan tunnistaa nyt tuon näyttelyn kaikki teokset. Melkoinen taidehistorian oppitunti. Virkisti suunnattomasti.

Kuindžia: