Vapaussota Kapina
Sisällissota Luokkasota.
Mikä tänään onkaan
oikeaoppinen nimitys,
selitys ja  tulkinta?
Miten voidaankaan olla oikeassa
niin monella tavalla?

Useimmilla suomalaisilla suvuilla on omat tarinansa vuosien 1917 ja 1918 tapahtumista. Eri asia on, kuinka paljon ja mitä niistä kerrotaan. Kävimme Miehen kanssa katsomassa elokuvan Raja 1918. Yksi tarina monien tarinoiden joukossa.

Isäni tarinaan kuuluivat oman perheen miesväki kylästä paenneena ja kylään tulleet sotilaat kotitaloon majoittuneina. Isän tarinassa hänen äitinsä keitti puuroa sotilaille.  Isä kertoi myös kylän naisista ja nuorista miehistä, jotka ammuttiin. Yksi heistä kuoli näköetäisyydellä. Tarinaan kuuluivat myös eri puolilla rintamaa taistelleet sukulaiset ja vuosikymmeniä kestänyt katkeruus sukulaisten kesken. Isäni, silloin  toisellakymmenellä ollut poika, kertoo ammuskelun aikana kyyristyneensä uunin ja taikinatiinun väliin turvaan. Hän kirjoitti tapahtumia muistiin paperille ja piilotteli papereitaan. Ne muistiinpanot hävisivät. Mielestä tapahtumat eivät hävinneet.

Kun menimme Thaimaahan 1979, monia maanteitä tietyillä alueilla sanottiin turvattomiksi. Niitä ei saanut ainakaan yöllä ajaa. Kansa oli jakaantunut. Opiskelijoiden pyrkimys demokratiaan oli estetty ja monet nuoret olivat paenneet muutamaa vuotta aikaisemmin sissien luo viidakkoon. Jotkut Thaimaan kirkon nykyisistä seurakunnistakin sijaitsevat alueilla, joille meno silloin oli turvatonta.

Vasta parikymmentä vuotta tapahtumien jälkeen näimme elokuvan, jossa  tarinaan liitettiin autenttisia kuvia siitä, miten erään yliopiston pihalle ammuttiin mieltään osoittavia nuoria. Kun nuoret hyppäsivät jokeen, luodit kohtasivat heitä sielläkin. Näistä asioista ei vieläkään paljon puhuta.

Autuaita ovat rauhantekijät. Rauha ei saa tarkoittaa tärkeitten asioitten syrjäyttämistä ja väärää hyssyttelyä. Toivottavasti Suomen Lähetysseuran ulkomaisen työn Rauhan ja sovinnon ohjelma pääsee tukemaan rehellistä rauhaa, missä kaikki voittavat. Silloin kaikkien on myös peräännyttävä oikeuksistaan rauhan saavuttamiseksi. Idealismiako?

Pekka-sedästäni, (Pietari Ikävalko, synt. 1897)  minulla on vain pari kuvaa. Hän on ollut parikymppinen vuonna 1918. Kunpa tietäisi..Vaan kun en tiedä. Hän kuoli jo kauan ennen syntymääni: