Jokaisen kanssa on
joskus vaiettava
joistain asioista.

Kuuluuko ystävyyteen sekin, että kaikesta ei puhuta? Onko kohteliaisuus meilläkin joskus ennen rehellisyyttä? Entä jos ystävä ei noudatakaan samoja sääntöjä? Pitääkö sanoa vastalause, jos on eri mieltä? Voiko vaikenemallakin joutua ottamaan kantaa? Onko kuunneltava toisen erilaisia mielipiteitä kommentoimatta silloin, kun ne ovat hänelle tärkeitä?

Ihmissuhdesolmut muuttuvat joskus umpisolmuiksi, kun niitä oikein kääntelee. Helpoin tapa on erakoitua.

Erästä Lähetyksen työntekijää epäiltiin. Hänestä eivät kaikki ennenkään pitäneet. Taas kerran pahat puheet velloivat ympäriinsä. Ne kulkivat omia teitään ja lisääntyivät jatkuvasti. Tavallinen juttu. "Kuulin sellaisen tarinan, että…"

Epäily oli seuraava: Työntekijä oli oikeutettu sairauskulukorvauksiin. Hän nosti kuluja apteekin kuiteilla säännöllisesti sairauteensa. Nyt oltiin tietävinään, että työntekijällä olikin kotona oma kuittivihko, josta hän säännöllisesti itse täytti kuitteja nostaakseen näillä väärennetyillä kuiteilla Lähetykseltä rahaa. Tarina paisui ja paisui.

Lähetyksen suomalainen taloudenhoitaja ja minä tilintarkastajana päätimme tarkistaa tilanteen. Puhumisen oli loputtava. Jos syytöksessä oli perää, juttu hoidettaisiin asianmukaisesti säännösten mukaisin toimin. Jos syytös oli väärä, syyttömyys oli tunnustettava ja julkistettava.

Istuimme usean tunnin kuittikansioiden äärellä. Tarkastimme useiden vuosien kuitit. Kaikki tuon työntekijän lääkekuitit olivat erinumeroisista kuittivihoista. Jokaisessa kuitissa oli niin selvät asianmukaiset merkinnät kuin niissä oloissa oli mahdollista.

Ihmisen maine pilaantuu helposti, etenkin niissä ympyröissä, joissa takana puhuminen on yleistä. Mies otti Thaimaassa sen käytännön, että kuultuaan perättömän huhun hän heti katkaisi sen ja tarkisti, keneltä huhu oli kuultu. Sitten hän lähetti käänteisen korjausviestin takaisin ja velvoitti kaikkien huhua levittäneiden kertomaan asian oikean laadun edelleen edelliselle kertojalle.

Mitenkähän sujuisi Suomessa?

C.S.Lewis: Paholaisen kirjeopisto, Kirjapaja 2007 (Uusi suomennos)

Uutta käännöstä en ole vielä lukenut. Vanhan käännöksen takakansi puhui "henkien taistelusta huumorin ja satiirin valossa". Esipuheesta:

"On kaksi samanlaista ja vastakkaista erehdystä, joiden valtaan sukukuntamme voi joutua paholaiseen nähden.  Toinen on se, ettei usko niiden olemassaoloon. Toinen on se, että uskoo ja että tuntee ylenmääräistä ja epätervettä mielenkiintoa niitä kohtaan. Ne itse ovat yhtä mielissään kummastakin erehdyksestä ja tervehtivät yhtä ihastuneina materialistia kuin poppamiestäkin."

1970. Kypros. Bellapais Abbey Kyrenia. Joskus on hyvä asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.