Pää pystyssä.
Selkä suorana.
Sydän polvillaan.

Eräs opettaja sanoi kerran kouluvierailulla, että sanaa nöyrä ei enää käytetä Suomessa. Tutkin asiaa. Nöyryys näyttää liittyvän usein joko nöyryytettyyn tai nöyristelijään. Voisiko se olla muutakin: Pystyssä, suorana, polvillaan.

Kaupunginpylväs on arvokas paikka. Sen säilyminen on kaupungille tärkeää. Kultalehdillä päällystetty pylväs on kultakoristeisessa temppelissä ja sille tuodaan päivittäin kukkia ja muita lahjoja. Osa lahjoista jätetään pöydälle joksikin aikaa, jotta niihin ehtii tulla tarvittavaa pyhyyttä. Pöydällä on sianpäitä, Coca Colaa tai muita ruokia. Uhraamisen jälkeen ruuat viedään kotiin ja syödään.

Pylvään ympärille on rakennettu useita rakennelmia. Jossain on Buddhan kuva, toisessa palava iso öljylamppu, johon voi lisätä öljyä. Alueella on iso astia täynnä pyhää vettä jossa uiskentelee tuoksuvia jasmiininkukkia. Tätä siunauksen vettä voi valella käsilleen ja tukalleen. Eräs koju tarjoaa thaitanssijoita, joita voi vuokrata esiintymään kiitoslahjana saadusta vastauksesta. Jonkun alttarin edessä on arpatikkuja, joissa olevan numeron perusteella voi ostaa pienen lehtisen, oraakkelimaisen vastauksen ongelmiin. Jossain on häkkeihin ahdettuja lintuja, jotka voi vapauttaa. Lintujen myyjää voi pyytää myös rukoilemaan. Mitä hän rukoilee? "Pyydän, että kaikki tällä paikalla olevat pyhät asiat auttavat tätä ihmistä ja vapauttavat hänet myös hänen pahoista teoistaan."

Kaunpunginpylväs, Lak Muang, City Pillar, on Bangkokin kaupunkia suojelevien henkien, jumaluuksien koti. Vein kerran erään suomalaisen vieraan tuolle alueelle. Hänen kanssaan tuli katsotuksi kaikkea tavallista tarkemmin. Tuollaista silloin näimme. Vieras teki tutkimusta Thaimaan uskonnollisista asioista. Toimin hänen tulkkinaan.

Taksikuskilta kysyttiin, kävikö hän uhraamassa buddhalaisessa temppelissä vai kaupunginpylväällä. Hän kertoi käyvänsä molemmissa paikoissa, mutta ne eivät kuitenkaan olleet hänen mielestään samanarvoisia paikkoja.

Suurin osa Thaimaan kristityistä pitää temppeleissä pyhitettyä ruokaa Raamatussa mainittuna epäjumalille uhrattuna uhrina. Juttelin kerran erään nuoren kristityn kanssa siitä, miten hän suhtautuu tähän asiaan. Hän oli perheensä ainoa kristitty. Hän kertoi, että äiti aina jätti osan ruuasta kotiin häntä varten. Kun muu perhe sitten palasi temppelissä käyneen ruuan kanssa, koko perhe söi yhdessä, muu perhe temppeliruokia, hän ruokaa, joka ei ollut käynyt temppelissä.

Oli mielenkiintoista yleensäkin seurata, miten thaimaalaiset kristityt pystyivät uskonsa kontekstualisoimaan. Varsinaista käytännön teologiaa arjessa.

Fritz Pawelzik: Lepään palmumatollani ja rukoilen, Suomen Lähetysseura, 1965

Afrikkalaiset rukoukset avasivat minulle uutta näkökulmaa. Sitä tarvitsen tänäänkin.

Bangkok. Temppelialue. "Jossain on häkkeihin ahdettuja lintuja, jotka voi vapauttaa. "