Saimme Miehen kanssa valmistella ja juontaa muutama vuosi sitten rauhaa käsittelevän foorumin Suomen Lähetysseuran vuotuisilla lähetysjuhlilla. Lähetysseuran vuosiaiheena oli silloin "Rauha kaikille", mutta jotenkin se ei kolahtanut sellaisenaan foorumin otsikoksi. Tuli kyyninen olo. Eihän rauha ollut totta kaikille. Sota jatkui joka puolella. Uusia konflikteja syntyi vähän väliä. Entisetkin kipupisteet räjähtivät.

Sitten se otsikko tuli. "Rauha kaikille?" Kysymysmerkin lisääminen otsikkoon muutti mielikuvia. Nyt voitiin alkaa selvemmin analysoida asioita. Onko rauha todella kaikilla? Onko rauha mahdollista saada kaikille? Mitä rauha tarkoittaa? Mitä voimme tehdä rauhan saavuttamiseksi? Millaisia tekoja tarvitaan? Millaista on elää sodan ja levottomuuksien keskellä? Miten tullaan rauhan rakentajiksi? Miten edistää rauhaa?

Saimme foorumiin korkea-arvoiset puhujat. Maaherra. Piispa. Suurlähettiläs. Entinen presidenttikin ensin lupautui mukaan, mutta estyneenäkin suostui videohaastatteluun. Mukana oli myös vieraita juuri saavutetun rauhan keskeltä Angolasta. Hyvät vaikuttavat puheet.

Minulle kuitenkin muodostuivat ruohonjuuritason lähetystyöntekijöiden omakohtaiset puheenvuorot kaikkein puhuttelevimmiksi. Ainoa lääkäri isossa sairaalassa Namibian itsenäisyystaistelujen aikana. Opettaja ja hammaslääkäri Nepalin vuorilla maan sisäisten taistelujen, sissisodan, aikana.  Agrologi Senegalin pelloilla.  Pastoriperhe Latinalaisen Amerikan kahdessa kipupistemaassa. Heiltä pyydettiin rehellisiä todellisen elämän kaunistelemattomia kertomuksia. Niitä myös saimme. Joku jälkeen päin ihmetteli, että tuollaistako elämä siellä jossakin oikeasti on. Sellaista se on, ainakin joskus.

Keitä ne on ne sankarit? Parhaita rauhan tekijöitä ovat ehkä sittenkin kaikki ne paikalliset ihmiset, jotka kukin omassa maassaan omien ahdistustensa keskellä suostuvat arjen sankareiksi rakentamalla rauhaa omassa elämänpiirissään.

Tämän vuoden Osaava Nainen - messuilla oli pieni tietokilpailu osastollamme pysähtyville. Yhtenä kysymyksenä oli tunnistaa Suomen Lähetysseuran uudet ulkomaisen työn ohjelmat. Kysymys oli helppo, koska ne kaikki oli esitelty osaston seinillä isoilla julisteilla:

- Julistuksen ja seurakuntatyön ohjelma
- Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja diakonia
- Omaehtoisuuden kehittäminen
- Rauha ja sovinto
- Hiv ja aids

Eniten pohdintaa näytti aiheuttavan Rauhan ja sovinnon ohjelma. Kuuluiko sekin lähetystyöhön?

"Suomen Lähetysseura toimii yhteistyökumppaniensa kanssa ristiriitojen ja konfliktien ehkäisemiseksi sekä rauhan ja sovinnon edistämiseksi.
Tuemme eri uskontojen edustajien vuoropuhelua keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä. Kohdistamme huomion ihmisoikeuksiin.
Panostamme yhteistyökumppanien valmiuksien lisäämiseen konfliktien ehkäisemiseksi ja sovinnon rakentamiseksi."

Pirre Saario: Tuho ja toivo. Silminnäkijänä Angolan sisällissodassa, Suomen Lähetysseura, 2004

Tämän kirja kertoo Erkki ja Kaisa Halmeesta, jotka "ovat asuneet Angolassa kahteen otteeseen yli kaksikymmentä vuotta. He ovat eläneet ihmisten rinnalla yhdessä kärsien ja yhdessä rauhaa rukoillen." Halmeet toimivat Rauha kaikille? – foorumissa myös kirjassa esiintyvän  angolalaisen Teófilo Ileimo Weyulun ja hänen vaimonsa tulkkeina.

2004 Lähetysjuhlat Mikkelissä. Juontamassa Rauha kaikille? - foorumia. Kuva SLS.