Takana kolme.
Edessä kaksi.
Tulinko yhtään
viisaammaksi?

Kolmas kuukausikeikka blogistaniassa hoidettu. Sukellus uusien ihmisten elämään aloitettu. Sukellusta omaan elämään jatkettu. Kirjoittaminen on tuntunut luontevalta tavalta pitää yllä ihmissuhteita. Niin monta vuotta läheisten ihmisten kanssa elettiin kirjeiden välityksellä. Huonosti niitäkin suhteita hoidettiin. Onneksi löytyi ihmisiä, jotka ymmärsivät sen, että poissa silmistä ei tarkoittanut poissa sydämestä. Kirjoittamattomat kirjeet eivät merkinneet unohdusta.

Blogistaniassa kuulen halutessani monista asioista nopeammin kuin tosielämässä. Joku tarve meillä on tällaiseen. Irrallisissa pätkäihmissuhteissa saa sanoa sen, minkä haluaa. Vastuu jää lukijalle. Hän päättää rauhassa, mitä lukee. Keskustelussa on vaikeampaa katkaista kanava kohteliaasti.

"Hyvää päivää. Soitamme täältä sairaalasta. Miehenne on teho-osastolla. Saammeko etumaksun?"

"Kuinka minusta vain tuntuu, että se on menoa nyt? On otettava huomioon oma pessimismini, mutta toivottomuuden ja avuttomuuden tunne on nyt päällä."

Kolmas työkausi viidestä. Sitä katsoo liiankin helposti vain sen lopusta käsin:

Mies: Yllätyssairastuminen. Teho-osasto. Matkavakuutus. Sairaalassa lentokunnon odotus. Töiden luovuttaminen. Ihmisten hyvästeleminen. Lääkärin ja sairaanhoitajan saapuminen Suomesta. Lento Suomeen. Suomessa suoraan sairaalaan. Nopea pääsy tutkimuksiin. Nopea pääsy ohitusleikkaukseen. Kotiintulo Suomen kotiin. Sairausloma. Kuntoutuminen.

Muu perhe: Esikoinen Suomeen opiskelemaan. Perheenisän sairastuminen ja Suomeen lähtö. Keskeneräisten töiden loppuunsaattaminen. Töiden luovuttaminen. Tavaroiden pakkaaminen. Ohitusleikkauksen seuraaminen kaukaa Thaimaasta. Kodin purkaminen. Kouluista huolehtiminen. Ihmisten hyvästeleminen.  Paluu Suomeen. Kouluista huolehtiminen. Perheenisän kotiutuminen sairaalasta. Suomen kodin kuntoon laitto.  Kouluun sopeutuminen. Töihin sopeutuminen. Suomeen sopeutuminen.

Aili Konttinen: Vanhoja ystäviä, WSOY, 1944

Löysin tämä hyllystämme. Se on yksi Marketta-sarjan (Suopelto-sarjan) kirjoista, joita luin paljon lapsena. Sarja kuvasi Marketan elämää Karjalassa, sitten perheen evakkomatkoja, uudelleen sopeutumista, isän kuolemaa sodassa ja sopeutumista siihenkin. Toinen Konttisen sarja, Inkeri-sarja kertoi sotalapsesta Inkeristä Ruotsissa ja taas takaisin Suomessa.

Tällaisessa maailmassa elin lapsuuteni. Sota oli takana syntyessäni, mutta kuitenkin jokapäiväisesti läsnä evakkoperheessä. Näitä kirjoja kannattaisi varmaan sellaisten vieläkin lukea, joiden suvussa tällaista myllerrystä on eletty. Näissä asiat kerrotaan niin kuin ne olivat ja niin kuin ne silloin koettiin. Sotien jälkeen tällainen näkökulma ohitettiin, mutta olisiko jo jotain opittu. Kieli on tietysti vanhahtavaa, mutta se ei saisi olla este ymmärtämiselle. Aili Konttinen oli myös opettajana Karjalassa ennen sotia, niin kuin vanhempanikin.

Blogiystävät osaavat yllättääkin, ihan oikeassakin maailmassa. Polga ja Vincent-kissa lähettivät tervehdyksensä ohessa käsinkudotut villatossut snail mailina. Mieluisaan käyttöön tulivat. Hyvä tuli kierrätetyksi taas edelleen, omalla tavallaan. Kortti Polgalta: