Puppugeneraattori.
En kai minä?

Puppugeneraattoreissa tuotetaan puhetta laittamalla tiettyjä fraaseja peräkkäin. Puhe kuulostaa ihan hyvältä, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä.

"On hyvä ainakin joskus miettiä, miltä taustalta uskonnosta, vaikkapa buddhalaisuudesta, kerrotaan. Onko kyseessä syntymästään saakka buddhalainen, joka edelleen tunnustautuu buddhalaiseksi vai henkilö, joka on kääntynyt pois buddhalaisuudesta, vai henkilö, joka on päinvastoin kääntynyt buddhalaiseksi? Puhutaanko tieteellisesti analysoidusta uskonnosta vai tavallisen ihmisen arkiuskonnollisuudesta? Onko kyse dialogista, uskosta keskustelusta vai apologiasta, uskon selittämisestä? Onko kertoja tieteel­li­siä tutkimusmenetelmiä noudattava uskontotieteilijä tai antropologi? Entä onko tuo tutkija luonteeltaan empaattinen tai ylikriittinen? Onko kysymyksessä länsimaille suuntautunut lähetyssaarna vai omalle joukolle osoitettu opetus? Onko tavoitteena saada toinen vaihtamaan uskontonsa? Uskooko keskustelija itse mihinkään? Pitääkö hän uskontoa ylipäänsäkään tärkeänä? "

Tällaisia asioita pohdin usein erilaisilla uskontokursseilla. Se auttaa olemaan kriittinen myös omiin puheisiinsa. On suostuttava puhumaan toisen kanssa samaa kieltä, tai keskustelulla ei ole mitään merkitystä. On helppo puhua koko ajan toisen ohi. En ole kovin hyvä tässä jutussa. Yritystä kyllä on ollut. Vanhemmiten olen sentään vähän rauhoittunut eikä pinna pala niin herkästi.

Tiede ja maailmantulkinta. Kaksitoista selvitettyä tapausta. Toim. Tom Holmén ja Iiro Vilja, Art House,  2006.

Pidän keskusteluista. Joskus ei kyllä oikein tiedä, millä tasolla keskustelua pitäisi käydä. Onko järkevää sanoa mitään niissä tilanteissa, joissa ei tehdä eroa Jumalan, joulupukin tai villasukan välillä. Ei siinä toisaalta mitään, itsekin teen kaikenmoisia vastaavia ajatusleikkejä joskus huvikseni. Toisaalta, tuollaisen keskustelun jälkeen on virkistävää selailla tätä kahdentoista todellisen asiantuntijan mietintää tieteen ja maailmantulkinnan suhteesta. Timo Airaksinen, René Gothóni, Tom Holmén, Pentti Huovinen, Virpi Hämeen-Anttila, Leena Palotie, Antti Revonsuo, Hannu Sariola, Pirkko Suihkonen, Iiro Vilja, Anna Maria Viljanen ja Kari Ylinen, kukin alansa suomalaisia huippuja, esittelevät lyhyesti ja kansantajuisesti omaa tieteenalaansa sekä pohdiskelevat niistä nousevia maailmankuvallisia ajatuksia Kaikkea en edes pyri ymmärtämään. Ostin tämän kirjan saamallani lahjakortilla Akateemisesta Kirjakaupasta viime viikolla. Hyvä lahja. Kirjassa löytyy myös itselleni mieluinen Heisenbergin epämääräisyysperiaate. Uusi löytöni oli matemaatikon ajatus siitä, että "puhtaasti tieteen kannalta matematiikan ja luonnon sopiminen yhteen näyttää joka tapauksessa selittämättömältä" . Olen kehitellyt itselleni sopivan määritelmän tieteen ja totuuden suhteesta: Tiede ei ole sama kuin totuus, mutta sen tehtävänä on etsiä yhä parempia teorioita totuudesta.

1988. Bangkok. Keskustelua japanilaisen joulupukin kanssa kotipihalla.