Joka surussa suren entiset suruni
Joka kuolemassa entiset kuolemat

Tänään olisi äitini syntymäpäivä. Hän on yksi niistä, jotka ovat jo poistuneet. Siellä tiedon toisella puolella on useita muitakin läheisiä. Siellä ovat myös kaikki ne edelliset sukupolvet, joilta jotain olen saanut itseeni. Mitähän heidän kanssaan keskustelisin? Joskus ajattelen, että olisi varmaan parasta mennä kirkkoon ja istua siellä hiljaa. Siellä voisimme monen kanssa kokea yhteyttä ilman sanoja. Siellä saisimme olla erilaisia samanarvoisia samanlaisia.

Thaimaan luterilaisen kirkon nuoret järjestivät yhteisen joulujuhlan. Juhlaa koristi moninainen määrä erivärisiä ilmapalloja. Ohjelmassa oli iloista ja vakavaa ilmeisesti nuorille sopivassa suhteessa. Ristin takana näkyi iso vaaleanpunainen sydän, jossa luki: Happy Birthday Jesus. Rekvisiittana olleen seimen sisältä löytyi juhlan lopuksi syntymäpäiväkakku, joka syötiin yhdessä hyvin mielin.

Thaimaalaiset kristityt nuoret pystyvät yllättämään jatkuvasti. Sielläkin tietää olevansa erilainen samanarvoinen samanlainen. Se on jopa hauskaa. Sen voi todella sanoa toisinkin. Joskus kyllä kysyy, tarvitseeko sen olla niin toisin.

Tove Jansson: Vem ska trösta knyttet / Kuka lohduttaisi Nyytiä  / Who will comfort Toffle

Maailmalle lähtiessä tämä kirja tuntui tosi ajankohtaiselta:

"Ja Nyyti sanoi: helppoa ei tule olemaan!"

Maailmalla ollessa kirja edelleen tuntui ajankohtaiselta: 

"Ja Nyyti kulki vain ja kulki maailmalla,

ei nähnyt missään tutun tuttua.

Ja vaikka kansaa oli paljon kaikkialla

ei Nyyti aloittamaan päässyt juttua

kun sanomaan ei kyennyt: kas heipä hei! 

Nyt juteltaisko hiukan vaiko ei?"

Nytkin, maailmalta tultua,  kirja yhä tuntuu ajankohtaiselta: 

" Hän tahtoi kirjoittaa – ajatuksistaan ja peloistaan. 

Hän yritti ja yritti, ei päässyt alkuunkaan."

Bangkok.  Rauhan kirkon alttari ystävänpäivänä.(Kuva Pekka Y. Hiltunen):