Joskus tähän kaikkeen väsyy todella,
keltakaapuisiin munkkeihin,
tuoreisiin kukkiin henkientaloissa,
amuletteihin kaulassa,
palvontaan ja pelkoon.
Uskonnollisuus ilman uskoa on rasittavaa.

Maailmalla on hyvä pitää silmät auki. Aina kannattaa ihmetellä ja oppia. Oikeaa ihmettelyä ja innostusta voivat opettaa pienet pojat, jotka katselevat tarkasti, mitä talonmies tekee tai miten kadunharjausauto tai kaivinkone toimii. Voi oppia vaikka kysymään, miksi buddhalaisessa maassa on iso temppeli, jossa selvästi istuu hindulainen kahdeksankätinen jumalatar tai miksi ravintolan katossa kiikkuu pieniä katiskoja tai miksi takseissa heiluu oransseja kangaskaistaleita tai kukkaseppeleitä.

Olin mukana buddhalaisissa hautajaisissa. Erään seurakuntalaisen äiti oli kuollut ja ystävät lähtivät mukaan hautajaisiin. Munkit resitoivat ja yleisö istui kuuntelemassa. Vainajan arkku oli sivustalla korkealla jalustalla ja se oli kiedottu valoköynnöksiin, joissa vilkkui kymmeniä värikkäitä vilkkuvaloja. Resitoinnin jälkeen hautajaisvieraat kiersivät arkun perässä krematoriorakennuksen ympäri. Kiertämisen aikana omaiset pitivät kiinni pitkästä narusta. Hautajaisvieraille annettiin tuoksuvasta puusta tehtyjä ruusuja, jotka vietiin arkun alle. Sen jälkeen tapahtui polttohautaus.

Jos ei tiedä, miten täytyisi käyttäytyä erilaisissa tilanteissa, voi yrittää seurata muita läsnä olevia. Kaikille buddhalaisille on selvää, että kristityt eivät osallistu kaikkiin juhlamenoihin. Yhtä selvää on se, että on pyrittävä käyttäytymään kohteliaasti. Ulkomaalaiset voivat yleensä käyttäytyä omien kohteliaiden tapojensa mukaan. Kyllä sydämen kieli ja hyvä tahto ymmärretään.

Lilja Kinnunen-Riipinen: Hymyn takaa, Suomen Lähetysseura 2005

Silmät ja korvat ovat olleet auki. Kirjassa on henkilökuvia ja elettyä elämää. Tsunamin aika oli kirjoitettaessa vielä lähellä. Tämä kirja kertoo yhden osatotuuden Thaimaasta. Meillä kaikilla siellä asuneilla on varmaan oma Thaimaamme.

Thaimaa. Buddhalaisen munkin opetustuokio puistossa: