Voihan sen sanoa toisinkin.
Voihan?

Miten selittää selittämätöntä? Miten sanoittaa sellaista, johon sanat eivät ulotu? Yhdyn viisaampiini:  Uskon, jotta ymmärtäisin. Uskon, koska se on mahdotonta.

"Olen  kotoisin Koillis-Thaimaasta Ubon Ratchathanin läänistä ja olen kolmanneksi vanhin viidestä sisaruksesta. Olimme hyvin köyhiä. Muistan vielä, miten isän ja äidin täytyi lähteä lainaamaan riisiä naapureilta voidakseen laittaa meille lapsille ruokaa. Kun olin viidennellä luokalla, alkoi näyttää siltä, että perheen rahatilanne olisi parantumassa. Silloin päätin, että opiskelisin vielä pitkälle, jotta minun elämäni voisi olla tulevaisuudessa helpompaa. Kun peruskoulun ala-aste oli ohi,  isä kuitenkin sanoi, etten voinutkaan jatkaa koulunkäyntiä. Minun täytyi lähteä pellolle töihin.

Ollessani 14-vuotias  isä päätti, että minun piti mennä buddhalaiseen temppeliin noviisiksi. En olisi halunnut mennä, koska munkkien tehtävänä oli myös huolehtia hautajaisista ja pelkäsin ruumiita. Minun oli kuitenkin toteltava isää ja niin minut vihittiin noviisiksi. Isä ei ollut tyytyväinen, kun jätin temppelin vuoden jälkeen liittyäkseni musiikkiyhtyeeseen. Aloin käyttää huumeita säännöllisesti. Perheeni halveksi minua eikä heistä kukaan halunnut olla kanssani tekemisissä. Sairastuin, eivätkä mitkään parannuskeinot auttaneet. Perheeni ei ollut enää minusta kiinnostunut.

Eräänä päivänä kuulin hyvän uutisen Jeesuksesta. Minulle kerrottiin, että Hän oli minusta kiinnostunut ja pystyi auttamaan minua. Otin sanoman vastaan ja lopulta tulin terveeksi.

Olen nyt ollut kristitty kaksitoista vuotta. Olen kokenut Jumalan armoa kaikkina näinä vuosina. Päätin jatkaa koulunkäyntiä ja suoritin peruskoulun yläasteen kirjekurssin välityksellä. Nyt opiskelen Bangkokin luterilaisessa koulutuskeskuksessa, koska haluan oppia paremmin palvelemaan Jumalaa. Olen vielä sukuni ainoa kristitty. Rukoilkaa puolestani. Jumala siunatkoon teitä kaikkia."

Eräs opiskelijamme kirjoitti tämän jutun muutama vuosi sitten. Hän halusi sen avulla kertoa suomalaisille, mitä hänen elämässään oli tapahtunut.

Walter R. Fuchs: Matematiikka, Kirjayhtymä,1968

Tässä jo varmaan muuten vanhentuneessa kirjassa näin ensimmäistä kertaa viitattavan Tasomaahan, silloin vielä Pintalaksi kutsuttuun Edwin Abbott Abbottin vuonna 1884 luomaan matemaattiseen satiiriseen maailmaan, josta aikoinaan meille abiturienteille kertoi oman versionsa silloinen matematiikanopettajamme Esa Latikka.

Tarinaa Tasomaasta ja herra Neliöstä vähän mukaillen:

Herra Neliö asui kaksiulotteisessa maailmassa. Hänen maailmassaan oli monenlaisia ihmisiä. Kun herra Neliö meni kotiinsa ja sulki ovensa, kukaan ei nähnyt häntä. Kukaan ei myöskään nähnyt, mitä hänen sisällään oli. Joitain ihmisiä hän ei kyllä oikein ymmärtänyt. Ympyrät, joita kutsuttiin papeiksi, olivat jotenkin outoja. Lähestyipä heitä mistä suunnasta hyvänsä, he aina näyttivät samanlaisilta. Heistä ei saanut kunnon otetta.

Eräänä päivänä herra Neliö kulki metsässä. Häntä vastaan tuli omituinen pyöreä olento. Aina välillä se tuli suuremmaksi, sitten taas pienemmäksi. Joskus se häipyi kokonaan näkyvistä. Herra Neliö ei ymmärtänyt, mistä oli oikein kyse. Olio näytti kyllä lähinnä papilta, mutta herra Neliö oli tottunut siihen, että papit pysyivät aina samanlaisina.

Vihdoin herra Neliö kysyi oliolta: Mikä sinä oikein olet? Olio vastasi: Minua kutsutaan palloksi. Olen kotoisin kolmiulotteisesta maailmasta. Kun tulen sinun maailmaasi, näet minusta vain sen osan, joka kulloinkin leikkaa maailmasi. Minulle ei tuota ongelmaa tulla maailmaasi ja lähteä sieltä milloin haluan. Näen myös talosi sisälle ja sinun sisällesi. Ymmärrätkö sen?

Herra Neliö ei oikein ymmärtänyt, mutta uskoi olion kertomusta. Vaikea hänen oli asiaa kuitenkaan muille selittää.

1979. Birmingham. Selly Oak Collegde. St Andrew's Hall. Joskus selittely ei aina. Asioita täytyy silloin selvitellä .Selvittelyä saksalaisen huonenaapurimme kanssa.