Idässä ennenkin
avioliitot solmittiin
vanhempien halusta.
Isä käski ja
äiti neuvoi.
Rakkaus saapui aikanaan.

Olihan tämä melkoista.
Kahden maan
kahtalaiset ihmiset
vanhempien halusta
samassa liitossa.
Isä käski ja
neuvojia riitti.
Rakkauskin saapui aikanaan.

Toinen lähtölaskennan kuukausi takana. Bloggaukselle annettu pikkusormi on naputellut ahkerasti muiden sormien kanssa tietokoneen kirjaimistoa. Eräs työtoveri totesi viisaasti, että minulla näyttää olevan paljon tyhjentämistä ennen lähtölaskennan loppua. Niinpä. Siellä sitä sisällä on. Rikkautta on ollut saada jotain myös ulos tässä vaiheessa.

Kotona selvitettävät paperipinot kasvavat lähes rajattomasti kaiken muun keskeneräisen kanssa. Helpotti, kun tein tietoisen valinnan. Niitä sitten joskus, myöhemmin, sitten kun on aikaa. Kuukausi kului, ennen kuin rohkaistuin kenellekään toiselle bloggaajalle kommentoimaan.

Rehellisen keskustelun taso on yllättänyt ja viehättänyt. Moni ihminen on muodostunut peiliksi, joista omat virheet ovat näkyneet. Toisaalta, pettymyksiäkin on tullut. Suvaitsevaisuuttaan mainostavat ovat osoittautuneet usein suppeiksi. Taistelen itseni kanssa, että hyväksyisin sen suvaitsemattomuuden, joka ei hyväksy suvaitsemattomuutta. Vieläkään en näe eroa noiden kahden suvaitsemattomuuden välillä. Tarvitseeko minun sitä edes nähdä? Useiden mielestä tarvitsisi.

Päiväkirjasta kesäkuulta 1987 juuri toisen Suomeen paluun jälkeen:

"On vaikea olla, sillä koko ajan alitajunta vyöryttää esiin sekavia ajatuksia, valmiita lauseita toiselle sanottavaksi, kelle tahansa kulloinkin. Aivan selvästi sisällä on tungosta ja aina silloin tällöin häirikkö heitetään akkunasta pihalle."

"En ole ehtinyt. Kiireeksi en osaa sitä nimittää, levottomuudeksi kyllä. Asioille alkaa haluta nimiä. Lieneekö syy määrittely-yhteiskunnan, joka tutkii asioita rasti ruutuun- menetelmällä.. Ennen riitti se, että yksi tulos oli oikea, muut ruudut sai jättää rastittamatta. Nyt yhteiskunta on monivalintatehtävä, jossa kenties kaikki vaihtoehdot ovat oikeita tai sitten ei mikään. "

Thaimaassa olimme viisi työkautta. Toisena niistä elettiin kirkon rauhallisen kasvun aikaa. Tulevaa kirkkoa varten alettiin kouluttaa työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Oli erimielisyyksiä  työn suunnasta yhteistyökumppanien kanssa. Sitä kuvasi alussa oleva runo. Tarkoituksena oli tehdä todellista yhteistyötä norjalaisten ja suomalaisten kanssa. Päätökset tehtiin ylätasolla. Meidän tehtävämme oli toteuttaa annettuja suuntaviivoja. Toiminnan vapautta kyllä saatiin. Johtajaportaamme meitä lohdutti, että teimmepä mitä valintoja hyvänsä, tulevat jälkipolvet tulisivat niitä joka tapauksessa kritisoimaan.

Mitä missä milloin – Kansalaisen vuosikirja (kaikki mahdolliset vuodet), Otava

Esikoinen sai vuosien varrella joululahjaksi näitä kirjoja. Hyvät lahjat silloin, ennen googlaamista. Oli hyvä oppia uutuussanoja etukäteen, ennen Suomeen tuloa.  Vuoden sanoja kirjasta 1987:

burnout - (böönaut) "loppuun palaminen", ts vaikea stressitila, henkinen uupumus,
HIV-virus - (Human Immunodeficiency Virus) immuunikadon aiheuttava virus,
matkapuhelin - mukana kuljetettava NMT-puhelin,
NMT-puhelin (nordisk mobil telefon) yhteispohjoismainen automaattinen autopuhelinjärjestelmä; sen puhelinlaite,
ohitusleikkausleikkaus, jolla veri johdetaan suonen tukkeuman ohi,
roolipeli - ajanvietepelejä, joissa pelaajat toimivat määräroolissa (soturina, noitana tm.),
teknostressi - tietokoneen jatkuvan käytön aiheuttama ahdistustila, eristyneisyys jne (psykoterapeutti Crig Brodin termi).

1979. Thaimaa. Bangkok. Soi Amon. Ensimmäinen joulu Thaimaassa. Kulttuurishokkia. Kansainvälistä työtoverijoukkoa perheineen ja evankelistan moottoripyörä, jota pidettiin öisin kirkossa varkaiden takia:

93%201979%20Soi%20Amon%20joulu%20ulkona%