Lähtölaskennan jälkeen - Count up

Ensimmäinen Adventtisunnuntai. Lauloimme Hoosiannaa Pyhän Katariinan kirkossa Turussa. Komeaa laulua kirkon täydeltä.  Olimme mukana juhlimassa Kaarinan-Katariinanseurakunnan seitsemää vuosisataa. Niitä vuosisatalukemia on harva projekti Suomessa saavuttanut.

Arkkipiispa Martti Simojoki puhui Lokalahden seurakunnan piispantarkastuksessa 1974 siitä, miten monet ihmiset kokevat olonsa noloksi jumalanpalveluksessa, kun eivät jaksa keskittyä kuuntelemaan vaan huomaavat, että ajatukset lähtevät lentoon kesken kaiken. Simojoki sanoi, että tuo ajatusten lentoonlähtö voi tarkoittaa sitäkin, että Jumalalla on jotain asiaa ihmiselle. Simojoki jatkoi: ”Jos te olette tulleet kirkkoon kohtaamaan Jumalaa, älkää ihmetelkö, jos Jumala kohtaa teidät.” Tuon jälkeen jumalanpalvelukset ovat kieltämättä tuntuneet paljon rennommilta…

Tänään ajatuksiini jäi leijumaan kaksi lausetta synnintunnustuksesta. ”En ole kuitenkaan elänyt niin kuin lapsellesi sopii. En ole kuunnellut ääntäsi enkä totellut tahtoasi.” Aina silloin tällöin kerron siitä, miten perisynnin käsite on minulle suuri apu, kun mietin sitä, mitä kaikkea maailmassa tapahtuu. Ilahduin, kun arkkipiispa Jukka Paarma käytti äskettäin ajatusta: ”Meillä kaikilla on sisällä potentiaalinen pahuus.” Se tuntui hyvin muotoillulta lauseelta samasta perisynnin käsitteestä.

Toinen tämänpäiväinen kirkkoajatus syntyi miettiessäni erilaisia televisiojuttuja. Television sarjat ovat pääsääntöisesti näytelmiä. TosiTv- ohjelmat pyrkivät olemaan jotain enemmän, vaikka editoitujahan nekin ohjelmat sinänsä ovat. Big Brotheriin tulleet ovat suostuneet siihen, että he ovat koko ajan näkyvillä. Kyllä Isoveli tietää. Kristinuskon monista paradokseista yksi on se, että uskotaan Jumalan huolehtivan yksittäisistä ihmisistä ja seuraavan heidän elämäänsä. Mikään ei pysy salassa. Melkoinen väite.

Että tällaisia terveisiä tänään kirkosta. Mitähän kaikkea muut siellä miettivät?