Kirjan ja rummun päivä.
Päivän kirkkohistoriapläjäys.

Kirja on enemmän kuin rivi kirjaimia. Maailmassa on paljon turhia sanoja. Kristittyjen mielestä Raamatun ja virsikirjan sanat ovat tarpeellisia. Etenkin omalla kielellä. Etenkin monilla kielillä.

Viikonlopun uutiskatsauksen aineistoa:  Loppiaisena Senegalissa vietettiin juhlaa. Juhlakulkueessa ristinkantajan takana kulki kalebassi- kulhoa pään päällä kantava nainen. Kulhossa näkyi valkoinen vaate. Se oli kääritty uuden Raamatun ympärille. Senegalilaisen perinteen mukaan vastasyntynyt kääritään valkoiseen vaatteeseen. Vaate kuvaa puhtautta ja pyhyyttä.

Juhlassa oli useiden eri uskontokuntien ja järjestöjen edustajia. Ensimmäinen senegalilainen kansankielinen koko Raamattu yhdisti eri puolelta Senegalia tulleet kristityt ja muslimit.

Senegalilainen pastori sanoi juhlapuheessaan ”Meillä on Senegalissa ykseys moneudessa. Jumala ei halua meidän tekevän pahaa lähimmäisillemme. Olkaamme siis rauhan rakentajia, kylväkäämme rauhaa, levittäkäämme kaikkialle maailmaan oma vahvuutemme elää yhdessä ja rauhassa kristittyjen, muslimien ja perinteisten uskontojen edustajien kesken”.

Senegal. Youssou N'Dour ja Neneh Cherry - Seven seconds. Monen suomalaisenkin rakastama esitys. Sama maa ja sama valuutta kuin uudessa sererenkielisessä Raamatussa.

Samassa uutiskatsauksessa kerrottiin, että Thaimaan luterilaisen kirkon ensimmäinen virsikirja on parhaillaan painossa. Kirja sisältää myös kirkon thaimaalaisten jäsenten tekemiä uusia lauluja. Näistä henkilöistä tunnen suurimman osan. Kirkkohistoria ei puhu vanhanaikaisista asioista, vaan eletystä elämästä. Kaikki sen tapahtumat ovat olleet aikanaan ajankohtaisia aiheita. Tänään aina tehdään huomisen historiaa.

1999. Bangkok. Lutheran Institute of Teological Education. Lähtöjuhlamme. Khun Suriyan laulu: Minun isäni.

15%20Plus%20LITE%20l%C3%A4ht%C3%B6juhlat